1 Tessalonicenses 2

FIN vs ARIB

Sair da comparação
FIN
ARIB Almeida Revisada Imprensa Bíblica
1 Hyvät ystävät, tiedätte itse, miten tuloksellinen käyntimme teidän luonanne oli.
1 Porque vós mesmos sabeis, irmãos, que a nossa entrada entre vós não foi vã;
2 Vaikka meitä oli loukattu ja pahoinpidelty Filippissä juuri ennen Tessalonikaan tuloamme, Jumala antoi meille rohkeutta julistaa teidänkin luonanne samaa sanomaa avoimesti ja pelottomasti.
2 mas, havendo anteriormente padecido e sido maltratados em Filipos, como sabeis, tivemos a confiança em nosso Deus para vos falar o evangelho de Deus em meio de grande combate.
3 Tästä ymmärrätte, ettei meillä ollut mitään taka-ajatuksia, vaan olimme rehellisiä ja vilpittömiä.
3 Porque a nossa exortação não procede de erro, nem de imundícia, nem é feita com dolo;
4 Jumala on uskonut totuutensa julistamisen meidän tehtäväksemme. Emme muuta sanomaamme kuulijoiden mielen mukaan, sillä haluamme olla mieliksi vain Jumalalle, joka tuntee syvimmätkin ajatuksemme.
4 mas, assim como fomos aprovados por Deus para que o evangelho nos fosse confiado, assim falamos, não para agradar aos homens, mas a Deus, que prova os nossos corações.
5 Tiedätte hyvin, ettemme missään vaiheessa yrittäneet mielistellä teitä, ja Jumala voi todistaa, ettemme tekeytyneet ystäviksenne palkan toivossa.
5 Pois, nunca usamos de palavras lisonjeiras, como sabeis, nem agimos com intuitos gananciosos. Deus é testemunha,
6 — ausente —
6 nem buscamos glória de homens, quer de vós, quer de outros, embora pudéssemos, como apóstolos de Cristo, ser-vos pesados;
7 — ausente —
7 antes nos apresentamos brandos entre vós, qual ama que acaricia seus próprios filhos.
8 sillä olitte meille rakkaita. Siksi olimme valmiit antamaan sanomamme lisäksi oman henkemmekin teitä auttaaksemme.
8 Assim nós, sendo-vos tão afeiçoados, de boa vontade desejávamos comunicar-vos não somente o evangelho de Deus, mas ainda as nossas próprias almas; porquanto vos tornastes muito amados de nós.
9 Muistatte varmaan, miten kovasti teimme työtä siellä ollessamme. Uurastimme yötä päivää ansaitaksemme elatuksemme, ettemme olisi olleet kenellekään taakkana julistaessamme siellä Jumalan hyvää sanomaa.
9 Porque vos lembrais, irmãos, do nosso labor e fadiga; pois, trabalhando noite e dia, para não sermos pesados a nenhum de vós, vos pregamos o evangelho de Deus.
10 Voitte itse todistaa sen, minkä myös Jumala tietää: olimme ehdottoman rehellisiä teitä jokaista kohtaan.
10 Vós e Deus sois testemunhas de quão santa e irrepreensivelmente nos portamos para convosco que credes;
11 Puhuimme teille rohkaisevasti kuin isä lapsilleen
11 assim como sabeis de que modo vos tratávamos a cada um de vós, como um pai a seus filhos,
12 ja pyysimme koko sydämestämme, että tuottaisitte arkielämällänne Jumalalle iloa ettekä häpeää. Onhan hän kutsunut teidät valtakuntaansa ja kirkkauteensa.
12 exortando-vos e consolando-vos, e instando que andásseis de um modo digno de Deus, o qual vos chama ao seu reino e glória.
13 Kiitämme Jumalaa jatkuvasti siitä, että tajusitte meidän puhuvan hänen sanaansa eikä omiamme. Jumalan sanaahan se olikin, ja kun uskoitte siihen, sen vaikutus alkoi näkyä elämässänne.
13 Por isso nós também, sem cessar, damos graças a Deus, porquanto vós, havendo recebido a palavra de Deus que de nós ouvistes, a recebestes, não como palavra de homens, mas {segundo ela é na verdade} como palavra de Deus, a qual também opera em vós que credes.
14 Sitten saitte kokea samaa kuin Juudean seurakunnat: jouduitte kärsimään omien maanmiestenne vainoa.
14 Pois vós, irmãos, vos haveis feito imitadores das igrejas de Deus em Cristo Jesus que estão na Judéia; porque também padecestes de vossos próprios concidadãos o mesmo que elas padeceram dos judeus;
15 Juutalaisethan ovat tappaneet ensin omat profeettansa ja sitten Herran Jeesuksenkin. Nyt he vainoavat meitä ja ovat ajaneet meidät sieltä pois. He vastustavat sekä Jumalaa että ihmisiä
15 os quais mataram ao Senhor Jesus, bem como aos profetas, e a nós nos perseguiram, e não agradam a Deus, e são contrários a todos os homens,
16 yrittäessään estää meitä puhumasta pakanoille siitä, miten nämä voivat pelastua. Juutalaisten syntien määrä kasvaa, ja Jumalan vihan mitta alkaa täyttyä.
16 e nos impedem de falar aos gentios para que sejam salvos; de modo que enchem sempre a medida de seus pecados; mas a ira caiu sobre eles afinal.
17 Rakkaat ystävät, meidän on nyt pakko olla teistä jonkin aikaa erossa, mutta olette aina lähellä sydäntämme ja tulisimme kovin mielellämme taas teitä tapaamaan.
17 Nós, porém, irmãos, sendo privados de vós por algum tempo, de vista, mas não de coração, tanto mais procuramos com grande desejo ver o vosso rosto;
18 Olimme jo lähdössä – minä, Paavali, kaksikin kertaa – mutta saatana esti matkamme.
18 pelo que quisemos ir ter convosco, pelo menos eu, Paulo, não somente uma vez, mas duas, e Satanás nos impediu.
19 — ausente —
19 Porque, qual é a nossa esperança, ou gozo, ou coroa de glória, diante de nosso Senhor Jesus na sua vinda? Porventura não o sois vós?
20 — ausente —
20 Na verdade vós sois a nossa glória e o nosso gozo.

Ler em outra tradução

Comparar com outra