Salmos 78
PR vs ARIB
1 Asafin virsi. Kuuntele, kansani, mitä opetan, tarkatkaa sanojani, te kaikki.
1 Escutai o meu ensino, povo meu; inclinai os vossos ouvidos às palavras da minha boca.
2 Minä aion esittää viisaiden mietteitä, tuon julki menneisyyden arvoituksia,
2 Abrirei a minha boca numa parábola; proporei enigmas da antigüidade,
3 vanhoja asioita, joista olemme kuulleet, joista isämme ovat meille kertoneet.
3 coisas que temos ouvido e sabido, e que nossos pais nos têm contado.
4 Me emme salaa niitä lapsiltamme vaan kerromme tulevillekin polville Herran voimasta, Herran teoista, ihmeistä, joita hän on tehnyt.
4 Não os encobriremos aos seus filhos, cantaremos às gerações vindouras os louvores do Senhor, assim como a sua força e as maravilhas que tem feito.
5 Hän sääti Jaakobille säädöksensä, hän antoi Israelille lakinsa ja käski meidän isiämme opettamaan ne lapsilleen,
5 Porque ele estabeleceu um testemunho em Jacó, e instituiu uma lei em Israel, as quais coisas ordenou aos nossos pais que as ensinassem a seus filhos;
6 jotta tulevakin polvi ne tuntisi, jotta vastedes syntyvätkin ne oppisivat ja kertoisivat omille lapsilleen.
6 para que as soubesse a geração vindoura, os filhos que houvesse de nascer, os quais se levantassem e as contassem a seus filhos,
7 Jumalaan heidän tulee turvautua, muistaa, mitä hän on tehnyt, ja noudattaa hänen käskyjään,
7 a fim de que pusessem em Deus a sua esperança, e não se esquecessem das obras de Deus, mas guardassem os seus mandamentos;
8 jotta eivät olisi kuin isänsä, nuo tottelemattomat ja uppiniskaiset, jotka häilyivät sinne tänne eivätkä pysyneet uskollisina Jumalalle.
8 e que não fossem como seus pais, geração contumaz e rebelde, geração de coração instável, cujo espírito não foi fiel para com Deus.
9 [Efraimilaiset, varustetut jousimiehet, kääntyivät pakoon taistelun päivänä.]
9 Os filhos de Efraim, armados de arcos, retrocederam no dia da peleja.
10 He eivät pitäneet Jumalan liittoa, eivät taipuneet elämään hänen lakinsa mukaan.
10 Não guardaram o pacto de Deus, e recusaram andar na sua lei;
11 He unohtivat hänen tekonsa, ihmeet, joita olivat saaneet nähdä.
11 esqueceram-se das suas obras e das maravilhas que lhes fizera ver.
12 Egyptin maassa, Soanin tasangolla, hän antoi isiemme kokea ihmeen.
12 Maravilhas fez ele à vista de seus pais na terra do Egito, no campo de Zoã.
13 Hän jakoi kahtia meren ja vei heidät sen poikki, hän jähmetti vedet muuriksi.
13 Dividiu o mar, e os fez passar por ele; fez com que as águas parassem como um montão.
14 Hän antoi pilven johdattaa heitä päivisin ja tulen loisteen öisin.
14 Também os guiou de dia por uma nuvem, e a noite toda por um clarão de fogo.
15 Hän halkaisi kallioita autiomaassa, ja he saivat vettä, kuin syvyyden vesiä.
15 Fendeu rochas no deserto, e deu-lhes de beber abundantemente como de grandes abismos.
16 Hän antoi purojen puhjeta kalliosta, antoi vesien virrata.
16 Da penha fez sair fontes, e fez correr águas como rios.
17 Mutta yhä he tekivät syntiä, autiomaassa he kapinoivat Korkeinta vastaan.
17 Todavia ainda prosseguiram em pecar contra ele, rebelando-se contra o Altíssimo no deserto.
18 Ehdoin tahdoin he koettelivat Jumalaa vaatimalla mielensä mukaista ruokaa.
18 E tentaram a Deus nos seus corações, pedindo comida segundo o seu apetite.
19 — ausente —
19 Também falaram contra Deus, dizendo: Poderá Deus porventura preparar uma mesa no deserto? Acaso fornecerá carne para o seu povo?
20 — ausente —
20 Pelo que o Senhor, quando os ouviu, se indignou; e acendeu um fogo contra Jacó, e a sua ira subiu contra Israel;
21 Herra kuuli sen ja kiivastui: tuli leimahti keskellä Jaakobin leiriä. Hänen vihansa iski Israelin kansaan,
21 Pelo que o Senhor, quando os ouviu, se indignou; e acendeu um fogo contra Jacó, e a sua ira subiu contra Israel;
22 koska kansa ei uskonut Jumalaan eikä luottanut hänen apuunsa.
22 porque não creram em Deus nem confiaram na sua salvação.
23 Mutta sitten hän antoi pilville käskyn ja avasi taivaan ovet,
23 Contudo ele ordenou às nuvens lá em cima, e abriu as portas dos céus;
24 ja mannaa satoi heidän ruoakseen, hän antoi heille taivaan viljaa.
24 fez chover sobre eles maná para comerem, e deu-lhes do trigo dos céus.
25 Ihmiset söivät enkelten leipää, saivat ruokaa runsain määrin.
25 Cada um comeu o pão dos poderosos; ele lhes mandou comida em abundância.
26 Hän päästi taivaasta irti itätuulen ja nostatti voimallaan tuulen etelästä.
26 Fez soprar nos céus o vento do oriente, e pelo seu poder trouxe o vento sul.
27 Hän antoi sataa lihaa kuin tomua, taivaan lintuja kuin merten hiekkaa.
27 Sobre eles fez também chover carne como poeira, e aves de asas como a areia do mar;
28 Hän pudotti ne heidän leiriinsä, heidän asumustensa ympärille,
28 e as fez cair no meio do arraial deles, ao redor de suas habitações.
29 ja he ahmivat itsensä täyteen -- hän antoi heille sitä, mitä he halusivat.
29 Então comeram e se fartaram bem, pois ele lhes trouxe o que cobiçavam.
30 Mutta heidän himonsa ei sittenkään laantunut. Sen tähden he, ruoka vielä suussaan,
30 Não refrearam a sua cobiça. Ainda lhes estava a comida na boca,
31 saivat kokea Herran vihan. Hän surmasi heidän parhaat miehensä, löi maahan Israelin nuoret soturit.
31 quando a ira de Deus se levantou contra eles, e matou os mais fortes deles, e prostrou os escolhidos de Israel.
32 Silti he yhäti tekivät syntiä, eivät he uskoneet hänen ihmeisiinsä.
32 Com tudo isso ainda pecaram, e não creram nas suas maravilhas.
33 Sen tähden heidän päivänsä päättyivät arvaamatta, heidän vuotensa haihtuivat kuin henkäys.
33 Pelo que consumiu os seus dias como um sopro, e os seus anos em repentino terror.
34 Nyt, kun hän surmasi heitä, he alkoivat kysyä hänen mieltään, he kääntyivät ja etsivät Jumalaa.
34 Quando ele os fazia morrer, então o procuravam; arrependiam-se, e de madrugada buscavam a Deus.
35 He muistivat, kuka on heidän kallionsa, muistivat, että Korkein on heidän lunastajansa.
35 Lembravam-se de que Deus era a sua rocha, e o Deus Altíssimo o seu Redentor.
36 Mutta heidän sanoissaan piili petos, valhe oli heidän kielellään.
36 Todavia lisonjeavam-no com a boca, e com a língua lhe mentiam.
37 He eivät olleet vilpittömiä häntä kohtaan, eivät pysyneet uskollisina hänen liitossaan.
37 Pois o coração deles não era constante para com ele, nem foram eles fiéis ao seu pacto.
38 Mutta Jumala on laupias, ei hän tuhoa syntistä, vaan armahtaa. Kerta kerran jälkeen hän hillitsi vihansa eikä antanut kiivaudelleen valtaa.
38 Mas ele, sendo compassivo, perdoou a sua iniqüidade, e não os destruiu; antes muitas vezes desviou deles a sua cólera, e não acendeu todo o seu furor.
39 Hän muisti, että he olivat vain ihmisiä, vain tuulen henkäys, joka häipyy eikä palaa.
39 Porque se lembrou de que eram carne, um vento que passa e não volta.
40 Miten usein he autiomaassa nousivatkaan kapinaan, murehduttivat häntä erämaassa!
40 Quantas vezes se rebelaram contra ele no deserto, e o ofenderam no ermo!
41 Yhä uudelleen he uhmasivat Israelin Pyhää, koettelivat Jumalan kärsivällisyyttä.
41 Voltaram atrás, e tentaram a Deus; e provocaram o Santo de Israel.
42 He eivät muistaneet hänen väkevää kättään, eivät päivää, jona hän vapautti heidät
42 Não se lembraram do seu poder, nem do dia em que os remiu do adversário,
43 ja teki tunnustekonsa Egyptissä, ihmeensä Soanin tasangolla.
43 nem de como operou os seus sinais no Egito, e as suas maravilhas no campo de Zoã,
44 Hän muutti vereksi Niilin ja kaikki sen kanavat, niin ettei niistä voinut juoda.
44 convertendo em sangue os seus rios, para que não pudessem beber das suas correntes.
45 Hän lähetti paarmat puremaan egyptiläisiä, sammakot turmelemaan heiltä kaiken.
45 Também lhes mandou enxames de moscas que os consumiram, e rãs que os destruíram.
46 Hän antoi heidän satonsa heinäsirkoille, heidän työnsä hedelmät sirkkojen toukille.
46 Entregou às lagartas as novidades deles, e o fruto do seu trabalho aos gafanhotos.
47 Hän tuhosi rakeilla heidän viinitarhansa, rankkasateella heidän viikunapuunsa,
47 Destruiu as suas vinhas com saraiva, e os seus sicômoros com chuva de pedra.
48 hän antoi tautien ahdistaa heidän karjaansa, ruton iskeä heidän laumoihinsa.
48 Também entregou à saraiva o gado deles, e aos coriscos os seus rebanhos.
49 Hän päästi valloilleen vihansa hehkun, vimmansa, raivonsa ja kiivautensa, surmanenkeleiden suuren joukon.
49 E atirou sobre eles o ardor da sua ira, o furor, a indignação, e a angústia, qual companhia de anjos destruidores.
50 Hän antoi vihansa purkautua, hän ei säästänyt heitä kuolemalta vaan jätti heidät ruton armoille.
50 Deu livre curso à sua ira; não os poupou da morte, mas entregou a vida deles à pestilência.
51 Hän surmasi kaikki esikoiset Egyptistä, ensimmäisinä syntyneet Haamin majoista.
51 Feriu todo primogênito no Egito, primícias da força deles nas tendas de Cam.
52 Mutta oman kansansa hän vei vapauteen. Autiomaassa hän kaitsi omiaan kuin paimen lampaita.
52 Mas fez sair o seu povo como ovelhas, e os guiou pelo deserto como a um rebanho.
53 Hänen johdossaan he olivat turvassa, ei heidän tarvinnut pelätä mitään, mutta vihollisten joukon peitti meri.
53 Guiou-os com segurança, de sorte que eles não temeram; mas aos seus inimigos, o mar os submergiu.
54 Hän toi heidät pyhälle asuinsijalleen, vuorelle, jonka hän oli ottanut omakseen.
54 Sim, conduziu-os até a sua fronteira santa, até o monte que a sua destra adquirira.
55 Hän karkotti vieraat kansat heidän tieltään ja jakoi heille arvalla perintömaat, antoi Israelin heimoille asumukset.
55 Expulsou as nações de diante deles; e dividindo suas terras por herança, fez habitar em suas tendas as tribos de Israel.
56 Mutta he kapinoivat Jumalaa vastaan, he koettelivat häntä, Korkeinta! He eivät noudattaneet hänen säädöksiään
56 Contudo tentaram e provocaram o Deus Altíssimo, e não guardaram os seus testemunhos.
57 vaan kääntyivät omille teilleen ja olivat uskottomia kuten isänsä, kelvottomia kuin löystynyt jousi.
57 Mas tornaram atrás, e portaram-se aleivosamente como seus pais; desviaram-se como um arco traiçoeiro.
58 He vihastuttivat hänet uhraamalla kukkuloilla, loukkasivat häntä jumaliensa kuvilla.
58 Pois o provocaram à ira com os seus altos, e o incitaram a zelos com as suas imagens esculpidas.
59 Jumala näki sen, ja hänen vihansa syttyi, hän hylkäsi Israelin kokonaan.
59 Ao ouvir isso, Deus se indignou, e sobremodo abominou a Israel.
60 Hän hylkäsi asumuksensa, Silon pyhäkön, teltan, jonka oli asettanut ihmisten keskelle.
60 Pelo que desamparou o tabernáculo em Siló, a tenda da sua morada entre os homens,
61 Hän antoi voimansa tunnuksen joutua saaliiksi, jätti pyhän arkkunsa vihollisen käsiin,
61 dando a sua força ao cativeiro, e a sua glória à mão do inimigo.
62 ja kansansa hän antoi miekan armoille, niin hän omiinsa vihastui.
62 Entregou o seu povo à espada, e encolerizou-se contra a sua herança.
63 Tuli nielaisi nuoret miehet, enää ei laulettu morsiamille,
63 Aos seus mancebos o fogo devorou, e suas donzelas não tiveram cântico nupcial.
64 papit kaatuivat vihollisen miekkaan, lesket eivät saaneet viettää valittajaisia.
64 Os seus sacerdotes caíram à espada, e suas viúvas não fizeram pranto.
65 Mutta Herra havahtui, niin kuin nukkuja havahtuu, niin kuin soturi herää viinin huuruista.
65 Então o Senhor despertou como dum sono, como um valente que o vinho excitasse.
66 Hän ajoi kansansa viholliset pakosalle, tuotti heille ikuisen häpeän.
66 E fez recuar a golpes os seus adversários; infligiu-lhes eterna ignomínia.
67 Herra hylkäsi Joosefin sukukunnan -- Efraimin heimoa hän ei valinnut,
67 Além disso, rejeitou a tenda de José, e não escolheu a tribo de Efraim;
68 vaan hän valitsi Juudan heimon ja Siionin, rakkaan vuorensa.
68 antes escolheu a tribo de Judá, o monte Sião, que ele amava.
69 Sille hän rakensi pyhäkkönsä, korkean kuin taivaat, vankan kuin maa, jonka hän on perustanut ikiajoiksi.
69 Edificou o seu santuário como os lugares elevados, como a terra que fundou para sempre.
70 Hän valitsi Daavidin, palvelijansa, otti hänet lammaslaitumilta,
70 Também escolheu a Davi, seu servo, e o tirou dos apriscos das ovelhas;
71 toi lampaiden ja karitsojen keskeltä kaitsemaan omaa kansaansa Jaakobia, hallitsemaan omaa maataan Israelia.
71 de após as ovelhas e suas crias o trouxe, para apascentar a Jacó, seu povo, e a Israel, sua herança.
72 Ja Daavid kaitsi sitä vilpittömin sydämin, johdatti sitä taitavin käsin.
72 E ele os apascentou, segundo a integridade do seu coração, e os guiou com a perícia de suas mãos.
Atalhos do teclado
- Capítulo anterior←
- Próximo capítulo→
- Versículo anteriork
- Próximo versículoj
- Limpar seleçãoEsc
- Esta ajuda?