Isaías 41

PR vs ARC

Sair da comparação
PR
ARC Almeida Revista e Corrigida 2009
1 Vaiti! Kuunnelkaa minua, kaukaiset rannat. Kuulkaa, kansakunnat! Tulkaa, astukaa esiin ja puhukaa, ryhtykäämme yhdessä käymään oikeutta.
1 Calai-vos perante mim, ó ilhas; povos, renovai as forças e chegai-vos, e então falai; cheguemo-nos juntos a juízo.
2 Kuka herätti idästä miehen kulkemaan voitosta voittoon? Kuka jättää kansat hänen armoilleen ja alistaa kuninkaat hänen valtaansa? Miekallaan hän muuttaa heidät tomuksi, jousellaan tuulen ajelemiksi akanoiksi.
2 Quem suscitou do Oriente o justo e o chamou para o pé de si? Quem deu as nações à sua face e o fez dominar sobre reis? Ele os entregou à sua espada como o pó e como pragana arrebatada do vento, ao seu arco.
3 Hän ajaa heitä takaa, etenee kenenkään uhkaamatta jalat tuskin tiehen koskien.
3 Ele persegue-os e passa em paz por uma vereda em que, com os seus pés, nunca tinha caminhado.
4 Kuka on tämän tehnyt, kuka saanut aikaan? Hän, joka alusta alkaen on kutsunut sukupolvet elämään. Minä, Herra, olen ensimmäinen, ja viimeistenkin keskellä olen sama.
4 Quem operou e fez isso, chamando as gerações desde o princípio? Eu, o Senhor , o primeiro, e com os últimos, eu mesmo.
5 — ausente —
5 As ilhas o viram e temeram; os confins da terra tremeram, aproximaram-se e vieram.
6 (H40:19)
6 Um ao outro ajudou e ao seu companheiro disse: Esforça-te!
7 (H40:20)
7 E o artífice animou o ourives, e o que alisa com o martelo, ao que bate na safra, dizendo da coisa soldada: Boa é. Então, com pregos o firma, para que não venha a mover-se.
8 Sinä, palvelijani Israel, Jaakob, sinä jonka olen valinnut, sinä, ystäväni Abrahamin siemen,
8 Mas tu, ó Israel, servo meu, tu Jacó, a quem elegi, semente de Abraão, meu amigo,
9 — ausente —
9 tu, a quem tomei desde os confins da terra e te chamei dentre os seus mais excelentes e te disse: tu és o meu servo, a ti te escolhi e não te rejeitei;
10 -- älä pelkää, minä olen sinun kanssasi! Älä arkana pälyile ympärillesi -- minä olen sinun Jumalasi. Minä vahvistan sinua, minä autan sinua, minä tuen sinua vakaalla, lujalla kädelläni.
10 não temas, porque eu sou contigo; não te assombres, porque eu sou o teu Deus; eu te esforço, e te ajudo, e te sustento com a destra da minha justiça.
11 Häpeään, pahasti häpeään joutuvat kaikki, jotka vihaavat sinua. Ne, jotka sinua syyttävät, tuhoutuvat, häviävät olemattomiin.
11 Eis que envergonhados e confundidos serão todos os que se irritaram contra ti; tornar-se-ão nada; e os que contenderem contigo perecerão.
12 Hakemallakaan et heitä enää löydä, niitä, jotka taistelivat sinua vastaan. Tyhjiin katoavat, olemattomiin ne, jotka sotivat sinua vastaan.
12 Buscá-los-ás, mas não os acharás; e os que pelejarem contigo tornar-se-ão nada, e como coisa que não é nada, os que guerrearem contigo.
13 — ausente —
13 Porque eu, o Senhor , teu Deus, te tomo pela tua mão direita e te digo: não temas, que eu te ajudo.
14 Älä pelkää, Jaakob, sinä maan mato, sinä Israelin vähäinen väki! -- Minä autan sinua, sanoo Herra, sinut lunastaa Israelin Pyhä.
14 Não temas, ó bichinho de Jacó, povozinho de Israel; eu te ajudo, diz o Senhor , e o teu Redentor é o Santo de Israel.
15 Katso, sinusta tulee minun puimarekeni, rajusti hiertävä, moniteräinen. Sinä puit vuoria, rouhit niitä, jauhat kukkulat akanoiksi,
15 Eis que te preparei trilho novo, que tem dentes agudos; os montes trilharás e moerás; e os outeiros tornarás como a palha.
16 sinä viskaat ne ilmaan, tuuli kantaa ne pois, myrskytuuli ne hajottaa. Mutta sinä, sinä iloitset Herrasta, Israelin Pyhä on sinun ylpeytesi.
16 Tu os padejarás, e o vento os levará, e o tufão os espalhará; mas tu te alegrarás no Senhor e te gloriarás no Santo de Israel.
17 Köyhät ja kurjat etsivät vettä, mutta sitä ei ole, heidän kielensä on janosta kuivettunut. Minä, Herra, kuulen heitä, minä, Israelin Jumala, en heitä hylkää.
17 Os aflitos e necessitados buscam águas, e não as há, e a sua língua se seca de sede; mas eu, o Senhor , os ouvirei, eu, o Deus de Israel os não desampararei.
18 Paljaille kukkuloille minä puhkaisen jokia, notkelmiin lähteitä. Autiomaan minä muutan vesilammikoiksi ja kuivan hietikon lähteiden maaksi.
18 Abrirei rios em lugares altos e fontes, no meio dos vales; tornarei o deserto em tanques de águas e a terra seca, em mananciais.
19 Minä istutan autiomaahan setrejä, akasioita ja myrttejä ja öljypuita, minä kasvatan arolle sypressejä, puksipuuta, vuorimäntyä, kaikkea rinnan,
19 Plantarei no deserto o cedro, e a árvore de sita, e a murta, e a oliveira; conjuntamente, porei no ermo a faia, o olmeiro e o álamo,
20 jotta he näkisivät ne ja oppisivat tietämään, jotta he huomaisivat ne ja tajuaisivat, että Herran käsi on tämän tehnyt, Israelin Pyhä tämän luonut.
20 para que todos vejam, e saibam, e considerem, e juntamente entendam que a mão do Senhor fez isso, e o Santo de Israel o criou.
21 -- Ilmoittakaa, mitä asiaa te ajatte, sanoo Herra, esittäkää todisteenne, sanoo Jaakobin Kuningas.
21 Apresentai a vossa demanda, diz o Senhor ; trazei as vossas firmes razões, diz o Rei de Jacó.
22 Astukaa kertomaan meille, mitä on edessäpäin, tulossa. Kertokaa mitä alussa oli, jotta näkisimme selvästi, mihin kaikki johtaa, tai sanokaa mitä edessä on,
22 Tragam e anunciem-nos as coisas que hão de acontecer; anunciai- nos as coisas passadas, para que atentemos para elas e saibamos o fim delas; ou fazei-nos ouvir as coisas futuras.
23 kertokaa tulevat tapahtumat, niin näemme, että olette jumalia. Tehkää hyvää tai tehkää pahaa, niin että saamme ihmetellen ja säikkyen katsella!
23 Anunciai- nos as coisas que ainda hão de vir, para que saibamos que sois deuses; fazei bem ou fazei mal, para que nos assombremos e, juntamente, o vejamos.
24 Tehän olette tyhjää ettekä sitäkään, teidän tekonne ovat arvottomia ja sitäkin vähäisempiä. Iljettävää, että joku teidät valitsee.
24 Eis que sois menos do que nada, e a vossa obra é menos do que nada; abominação é quem vos escolhe.
25 Pohjoisesta minä herätin miehen, ja hän tuli, auringon nousun suunnalta minä hänet nimeltä kutsuin. Hän tallaa valtiaita kuin lokaa, tai niin kuin savenvalaja polkee saveaan.
25 Suscito a um do Norte, e ele há de vir; desde o nascimento do sol, invocará o meu nome; e virá sobre os magistrados, como sobre o lodo; e, como o oleiro pisa o barro, assim ele os pisará.
26 — ausente —
26 Quem anunciou isso desde o princípio, para que o possamos saber; ou em outro tempo, para que digamos: Justo é? Mas não há quem anuncie, nem tampouco quem manifeste, nem tampouco quem ouça as vossas palavras.
27 — ausente —
27 Eu sou o que primeiro direi a Sião: Eis que ali estão; e a Jerusalém darei um anunciador de boas-novas.
28 Kun katselen, ei ole ketään noiden joukossa, ei ketään, joka neuvoisi, ei yhtään, jolta voisin kysyä ja joka osaisi vastata.
28 E, quando olhei, ninguém havia; nem mesmo entre estes conselheiros algum havia a quem perguntasse ou que me respondesse palavra.
29 Kaikki ne ovat vain harhaa, olemattomia ovat niiden teot, niiden valetut patsaat vain tuulta ja tyhjää.
29 Eis que todos são vaidade; as suas obras não são coisa alguma; as suas imagens de fundição são vento e nada.

Ler em outra tradução

Comparar com outra