2 Coríntios 12
Anutu Täŋo Man (IOU) vs VC
1 Bureni, wäp yäpmäŋ ärokärok kädet unitä bureni kubä nämo pewän ahäk täkaŋ upäŋkaŋ kädet kubä nämo pat namitak. Unita manna ŋo yäpurärätpäŋ däpmonken kak täŋkuro ba Ekänitä kwawak näwoŋäreŋkuko unita yäwa nadäwut;
1 Importa que me glorie? Na verdade, não convém! Passarei, entretanto, às visões e revelações do Senhor.
2 Kristo täŋo äma kubä näkä nadätat unitäŋo manbiŋam yäwayäŋ. Bian, obaŋ 14 gumonita Anututä äma u pit kubägän pudät yäpmäŋ kunum yotpärare-keninik äroŋkuk. Äma uwä komegup ikek äroŋkuk ba komegup peŋkaŋ äroŋkuko u nämo nadätat. Anututä nadätak.
2 Conheço um homem em Cristo que há catorze anos foi arrebatado até o terceiro céu. Se foi no corpo, não sei. Se fora do corpo, também não sei; Deus o sabe.
3 Äneŋi ŋode yäkgän täyat; Komegup ikek ba komegup peŋpäŋ äroŋkuko u nämo nadätat. Anututä nadätak. Upäŋkaŋ ŋode nadätat; Anututä äma uwä Paradais komeken pudät yäpmäŋ äroŋkuk.
3 E sei que esse homem - se no corpo ou se fora do corpo, não sei; Deus o sabe -
4 Uken äroŋpäŋ man kotäk ämatä nadäŋkaŋ äneŋi yäŋahänaŋi nämo, ba nadäŋkaŋ yäŋahäkta yäjiwärani upäŋ nadäŋkuk.
4 foi arrebatado ao paraíso e lá ouviu palavras inefáveis, que não é permitido a um homem repetir.
5 Täŋpäkaŋ äma yäyat uwä näk. Imaka u ahäŋ namiŋkuko uterak wäpna täga yäpmäŋ äronaŋi upäŋkaŋ wäpna nämo yäpmäŋ ärowayäŋ. Nämo, imaka unitä näk kehäromina nämo yäŋ kwawak täwoŋäretak biŋam unitagän api yäk täŋpet.
5 Desse homem eu me gloriarei, mas de mim mesmo não me gloriarei, a não ser das minhas fraquezas.
6 Täŋ, wäpna yäpmäŋ ärowayäŋ nadäŋpäŋä manbiŋam burenigän yäŋahäwero unita mäyäk man uterak täga nämo näwetneŋ. Upäŋkaŋ ämatä jop nadäŋ näka nadäwä ärowani täneŋo udeta wäp yäpmäŋ ärokärok man nämo yäwayäŋ. Nämo, man yäkyäkna ba täktäkna terak nabäŋpäŋ-nadäŋkaŋ mebärina siwoŋi nadäwä täreneŋ.
6 Pois, ainda que me quisesse gloriar, não seria insensato, porque diria a verdade. Mas abstenho-me, para que ninguém me tenha em conta de mais do que vê em mim ou ouve dizer de mim.
7 Täŋpäkaŋ imaka yabänaŋi nämopäŋ Anututä näwoŋärewänpäŋ yabäŋkuro uterak näkŋata jop nadäŋ nadäwa ärowani täŋpeko udeta gupnata bäräpi kubä imiŋkuk. Bäräpi u Satan täŋo watä piä äma kubä bumik. Unitä wari wari tenäŋtä-yäŋ namäŋpäŋ nut täyak.
7 Demais, para que a grandeza das revelações não me levasse ao orgulho, foi-me dado um espinho na carne, um anjo de Satanás para me esbofetear e me livrar do perigo da vaidade.
8 Ude täŋirän Ekänitä u yäpmäŋ keweŋ namikta yäŋapik man kadäni yaräkubä ude yäŋkut.
8 Três vezes roguei ao Senhor que o apartasse de mim.
9 Ude yäŋapiŋkuro upäŋkaŋ Ekänitä kowata ŋode näwetkuk; Ude nämo. Näkŋo orakorakna gäkä terak pätak unita imata imaka kubäta wäyäkŋewen? Nadätan? Gäk kehäromika nämotä iriri näkŋo kehärominatä gäkä terak kwawak ahäŋ gamik täyak yäŋ näwetkuk. Ude näwetkuko unita apiŋo Kristo täŋo kehäromi unitä näkä terak ärowän yäŋpäŋ kehäromina nikek nämotä itat unita oretoret täyat.
9 Mas ele me disse: Basta-te minha graça, porque é na fraqueza que se revela totalmente a minha força. Portanto, prefiro gloriar-me das minhas fraquezas, para que habite em mim a força de Cristo.
10 Mebäri unita Kristota yäŋpäŋ kehäromina nämotä irira äma komi namiŋit, man waki näwerit, mäyäk ba bäräpi mebäri mebäri ahäŋ namiŋit täŋirä unita täga nadäŋpäŋ bänep oretoret pähap terak it täyat. Imata, kehäromina nikek nämo it täyat-ken uken Kristotä iniken kehäromi namiŋirän kehäromi bureni nikek it täyat.
10 Eis por que sinto alegria nas fraquezas, nas afrontas, nas necessidades, nas perseguições, no profundo desgosto sofrido por amor de Cristo. Porque quando me sinto fraco, então é que sou forte.
11 Wära! Man yäyat ŋo guŋ täŋo man kubäpäŋ yäyat. Yänaŋi nämo upäŋkaŋ injinken nadäk terak yäŋahätat. Injin näkŋo täktäkna täga unita biŋam yänaŋipäŋ nämo yäŋkuŋo unita yäŋpäŋ yäŋahätat. Bureni, näk äma jopi upäŋkaŋ aposoro ätu unita intä nadäŋirä ärowani täk täkaŋ u yärepmit moreŋkaŋ itat.
11 Tenho-me tornado insensato! Vós a isso me obrigastes. Vós é que deveríeis fazer o meu elogio, visto que em nada fui inferior a esses eminentes apóstolos, se bem que nada sou.
12 Kadäni in bämopjin-ken itkuro uken kehärom taŋpäŋ aposoro bureni täŋo kudän mebäri mebäri mäyap pewa ahäŋirä yabäŋpäŋ-nadäŋkuŋ. Kudän kudupi, imaka ämatä nämo tänaŋi, ba imaka ätu Anutu täŋo kehäromi nikek u täŋira unitä mebärina täŋkwawa taŋkuk.
12 Os sinais distintivos do verdadeiro apóstolo se realizaram em vosso meio através de uma paciência a toda prova, de sinais, prodígios e milagres.
13 Täŋpäkaŋ waki täŋ tamiŋkuro u de? Äbot täŋpani kome ätuken nanikta täŋ yämik täŋkuro inta udegän täŋ tamik täŋkut. Täŋpäkaŋ imaka kubägän inta nämo täŋ tamiŋkuro u ŋode; Gupnata watä it namikta inta bäräpi nämo tamiŋkut. Ude täŋkuro uwä jide? Momi täŋkut ba? Butewaki, unita goret täŋ tamiŋkuro täŋpäwä eruk momina u kaŋ peŋ namut!
13 Em que fostes inferiores às outras igrejas, senão no fato de que a vós não vos fui pesado? Relevai-me esta injúria!...
14 Täŋpäkaŋ inken äneŋi ärekta nadäŋ itat ŋo äreŋira kadäni yaräkubä ude api täŋpek. Eruk äreŋpäŋä udegän gupnata watä it namikta bäräpi nämo api tamet. Imata, nanaktä meŋ-nanta imaka yabäŋ ahäŋpäŋ yämikta nämo yäwani. Nämo, meŋ-nantä imaka yabäŋ ahäŋpäŋ nanakiyeta yämikta yäwani. Unita ŋode yäwa; In-täŋo moneŋ tuŋumjin yäpmäkta nämo api ärewet. Nämo, inkät näkkät bänep kubägän täŋpäŋ itta yäŋpäŋ api ärewet.
14 Eis que estou pronto a ir ter convosco pela terceira vez. Não vos serei oneroso, porque não busco os vossos bens, mas sim a vós mesmos. Com efeito, não são os filhos que devem entesourar para os pais, mas os pais para os filhos.
15 Unita in täŋkentäŋ tamikta näkŋakät tuŋumna pajiŋ taniŋ kirekta gäripi nadätat. Upäŋkaŋ jide? Gäripi pähap nadäŋ tamiŋira kowatawä gäripi täpurigän nadäŋ namineŋ?
15 De mui boa vontade darei o que é meu, e me darei a mim mesmo pelas vossas almas, ainda que, amando-vos mais, seja menos amado por vós.
16 Täŋpäkaŋ äma ätutä täktäknata ŋode yäk täkaŋ; Bureni, gupita watäni itta bäräpi nämo nimiŋkuko upäŋkaŋ jop manman yäŋnikŋatkuk.
16 Mas seja! Não vos fui pesado. Como, porém, sou esperto, apanhei-vos pela astúcia...
17 Näka ude yäk täkaŋ upäŋkaŋ jide ude täŋ-täkŋatkut? Ämanaye yäniŋ kireŋpewa äreŋkuŋo uterak täŋ-täkŋatpäŋ moneŋ tuŋumjin kubo täŋkut ba?
17 Acaso tirei proveito de vós por meio de algum daqueles que vos enviei?
18 Ude nämo! Taitus inken ärekta peŋ iwetpäŋ nadäkinik ikek notninpak kubäkät bok yepmaŋpa äreŋkumän. Eruk, Taitustä äreŋpäŋ jop täŋ-täkŋatpäŋ moneŋ tuŋumjin yäpuk ba nämo yäpuk? Nämo! Nek täŋo nadäk-nadäk u kubägän unita bämopjin-ken käderi kubägän peda ahäŋkuk.
18 Roguei a Tito, e com ele enviei um irmão que conheceis. Por acaso tirou Tito de vós alguma coisa? Não andamos nós com o mesmo espírito, sobre as mesmas pegadas?
19 Ba jide nadäkaŋ? Man kudup yäyat ŋo u in iŋamjin-ken täktäknin u täŋkehärom takta yäŋpäŋ yäyak yäŋ nadäkaŋ? Nämo, nin Anututä nibäŋirän Kristo täŋo ämatä man yänaŋi ude yäkamäŋ. O notnaye, bureni täwetat; Imaka kudup täk täkamäŋ u intäŋo nadäkinikjin täŋkehärom taktagän.
19 Já há muito pensais que nos justificamos diante de vós. Perante Deus, em Cristo, é que nós falamos; mas tudo isto, meus caríssimos, para vossa edificação.
20 Täŋpäkaŋ näk umuntäyat. Äreŋkaŋ irit kuŋat-kuŋat intä kuŋatta gäripi nadäk täyat ude nämo irirä tabäwetta. Täŋkaŋ ude tabäŋpäŋä kudän intä gäripi nämo api nadäneŋo ude täwoŋärewetta! Äreŋpäŋ in bämopjin-ken kudän wakiwaki ŋodewanitä parirä yabäwet yäŋkaŋ umuntäyat; Yäŋawät-awät, närepmirek-gärepmirek terak kokwawak pewä ahäk-ahäk, man jäpi kowat-yäwän, iyapi täktäk, äma wäpi yäpmäŋ äpäk-äpäk, yäŋpäŋ-yabäŋ yäwat, gup yäpmäŋ ärokärok ba äbot täŋpani bämopi-ken täŋuruk-uruk pewä ahäk-ahäk.
20 Temo que, quando for, não vos ache quais eu quisera, e que vós me acheis qual não quereríeis. Receio encontrar entre vós contendas, invejas, rixas, dissensões, calúnias, murmurações, arrogâncias e desordens.
21 Ba ŋodeta imaka, umuntäyat; Inken äreŋpäŋ siwoŋi nämo kuŋarirä tabäwayäŋ täro uwä Anutunatä unita yäŋpäŋ mäyäk api namek. In bämopjin-ken äma bian, imaka taräki taräki, kubokäret ba kaŋgärip kudän wakiwaki täk täŋpanipäŋ bänepi nämo sukureŋkaŋ pen täŋ irirä yabäŋkaŋ bänepna ägekoräpäŋ konäm butewaki täŋpet.
21 Receio que à minha chegada entre vós Deus me humilhe ainda a vosso respeito; e tenha de chorar por muitos daqueles que pecaram e não fizeram penitência da impureza, fornicação e dissolução que cometeram.
Atalhos do teclado
- Capítulo anterior←
- Próximo capítulo→
- Versículo anteriork
- Próximo versículoj
- Limpar seleçãoEsc
- Esta ajuda?
Estude este capítulo no WhatsApp
Peça à IA da Bíblia Fala para explicar 2 Coríntios 12, comparar traduções ou montar um estudo — tudo direto pelo WhatsApp.